Sitä sun tätä

Taas kuvapostaus, saan tyhjennettyä kuvat kännykästä noin kuukauven välein ja sitte ku katon niitä koneella nii muistan, että mulla on tämmönenki unohtunu harrastus. Kirjottaa blogia jota kukaan ei lue. Ehkä Arto puolen vuojen välei.

Anyway. Meillä on lättyjenpaisto harvinaista kun ukko on lapsena oppinu saamaan suolasia lättyjä ja mää.. No, en voi sietää niitä. Ajatuski kuvottaa.

Mun lätyt, ne oikiat!

                                     
 Sitten ne kuvottavat suolaset, jauhelihatäytteellä.

Otin pienen urakan työttömyyden tylsyyttäni. Meillä on yks kolmesta makkarista ollu rempasa vuojen päivät. Me ku ei oikee kahestaa tarvita nii montaa huonetta, nii ei oo kiirettä pitäny. Eikä TEKIJÖITÄ! Tapetit nyt osasin ite repiä pois, mutta pakkeloiminen on aivan hanurista. En osaa tehä tasasta jälkiä. Siiheen saatiin yks tekijä, sanotaanko osa-aikasesti. Eikä sekään käyny sitte viimesteleen työtä nii päätin, että yks lysti ja aloin maalaamaan. Meillä on siis tämmöne ruma -70 luvun "rivitalonpätkä"talo. Tuossa huoneessa oli kolme-neljän tapettikerroksen alla kahella seinällä vaaleenpunanen maali, ja kahella seinällä viininpunanen. Jäätävä valinta. Sain maalata kahesti pohjamaalilla, ja kaks seinää maalasin kahesti valkosella. Plus ikkunankarmit. Ne oli kellastunu kusenpolttaman keltasiksi. hyrr... Nyt jos joskus taas sais jonku auttamaan nii kahelle seinälle pitäs saaha tapetit, lattiamatto irti, lattia pitää hioa ja sitte lamintaatti lattialle. Siihe voi vierähtää taas vuosi jos toinenki. Pessimisti ei pety.

Täysin turha kuva, mutta oli pakko ottaa. Angry birds limppaa isoissa pulloissa!

Kummityttö täytti 2v, tein sille neonpinkit villasukat. Kuva vääristää väriä, niinku aina. Ostin myös pinkkejä vaahtokarkkeja, pinkin lahjakassin, pinkin kortin ja pinkin hellokitty fleeceasun.

  Tilasin anttilasta mattoja, lakanan ja lamppuja. Tästä tuli totaalinen feivoritti. Ensinnäki seo musta, toiseksi siinä on "timantteja" ja kolmanneksi, neo täydellisesti järjestyksessä.

Turha kuva osa kaksi. Vihaan silittämistä, ja mulla oli vaan anopin vanha (halpamalli) silitysrauta, joka ei todellakaan kannustanu silittämään yhtään mitään. Silitän about kahesti vuojessa, kun laitan jouluverhot ikkunaan ja toisen kerran kun oon pessyt normiverhot joulun jäliltä ja laitan ne ikkunaan. Vielä jos sais uuen silityslaudan nii vois silittää ehkä kolmestiki vuojessa. Tämä siis kirpparilta 8 eurolla. Ja onhan se nätti, kaikenlisäksi. Oon ihaillu prismassa mustaa silitysrautaa vaa se maksaa 69e nii se sa jäähäki ihailuksi.

 Tämän aamun aamukahvi. Ihan vaan muutama kupillinen. Teki aamusta mieli kaakauta ku illalla join ja se oli niin hyvää. Halusin kuitenki kahvia aamulla, niin tein kompromissin, keitin kahvia ja laitoin sekaan kaakaojauhetta. Nam.

 Mikä on oudoin asia minkä oot löytäny pyykkikoneesta konetta tyhjentäessä? Mun täytyy sanoa, että se on virkkuukoukku. Muistan hämärästi jättäneeni tuon villatakin taskuun. Puolet syystä siis minun, puolet kunniasta kuuluu Artolle. Se innostu pesemään kolme koneellista pyykkiä täsä yks päivä eikä tarkistanu sitte taskuja. Tässä vaiheessa täytynee tunnustaa, etten koskaan tarkista taskuja kun ite pesen pyykkiä. Oon kai niin laiska. Joten ei passaa mennä syyttämään toisiakaan siitä.

 Ainut huono puoli jonka koskaan tuun  mainitsemaan mustien/tummien vaatteiden pitämisestä. Vaatekaappin sekasorto, sieltä ei koskaan löyvä just sitä paitaa mitä ettii. Aina ku on menosa johonki juhliin tms nii käännän koko kaapin ympäri ku ei vaan löyvä! Sitte sinne unohtaa jonku hienon paijan kuukausiksi ku ei sitä erotakaan sieltä.

Ulkoisesti omena, sisäisesti banaani.

Mietin liikaa asioita, joskus niitä pitää purkaa jolleki. Vaikkakin siinä pelossa, että saa naurut.

Esim. Ajatteleeko kaikki ylipainoset samallailla ku minä, tuleeko muileki morkkis ruoskaruosta, onko ylipainosilla samallailla kieroutunu käsitys ruuasta ku anoreetikoilla, vaa onko seki vaan mun ajattelua? Miksei  lihavuutta luokitella syömishäiriöksi? Miksi se on sairaus? Eihän tupakinpolttokaan ole sairautta. Se on oma valinta. Hyvin harva lihuaa ilman omaa syytä. Mää ainaki oon syöny itteni vappupalloksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta kyllä lievästi vaikuttaa ylipainoon, mutta ei mulla oo sitä aina ollu. Lihosin jo lapsena, luultavasti oon isoluinenki ku alko pulla maistumaan jo kerhoiässä. Minkäs teet, ruoka on hyvää. Eikä aivot kommunikoi mahan kans syödessä. Aina syyään yli rajojen. Mikä siinäki on? Eikö ihminen hallihe omaa kroppaansa? Ja miksi toisille laihutus on niin helppua? Jotkut vaan päättää, että nyt alkaa laihutus ja seo siinä. Miksi sei mulle oo nii helppua, se on aina huomena. Ja se kestää pari päivää. Ja monta kertaa vuojesa sama. Ja mitä enemmän kirjotan sitä enemmä murre ottaa vallan. Eli se oli siinä.

Loppuvuosi

Pääsin marraskuussa vihdoin oikea käden kanssa leikkuupöydälle.

Parantuminen oli hitaampaa ku luulin, odottelen sitä itseasiassa vieläkin.. Ja nyt on vasen käsi leikkausjonossa. Operaatio ei sinänsä ollut kivulias niinku luulin, mutta epämukava. Käsivarteen laitettiin leikkauksen ajaksi puristusside (n.15min). Se alko loppua kohti olemaan hitusen kipeä. Eikä leikkauksen jälkeenkään ollut semmosia kipuja kun käden murtumisen jälkeen oli. Aina jos koski väärässä asennossa käellä johonki, esim oven ripaan, saatto pieni parahdus karata huulilta. 

Joulukuun alussa yritin tehdä laihduttavalle äidilleni kevyen mansikkakakun.. Yritin, korostan sitä. Kakku jäi kotiin, onneksi äiti oli paistanut torttuja ja leiponut pullaa.. 

Samalla keikalla sain äitiltä paperipalleron valojen kera. Äiti harrastaa aina näitä suosiossa olevia käsitöitä. Voi olla, että tämä jää hengailee joulun jälkeenki olkkariin. Eihän se niin jouluinen ole? Itseasiassa otin eilen jo joulukoristeet pois ja tämä JÄI vielä.. On tosin kynttelikötkin vielä ikkunoissa. Lähinnä tämän pimeyden takia..

Miehen kummitytöllä oli samana päivänä synttärit kun minun äidillä. Äiti anto vanhan jouluisen lahjapaketin, päällystin sen prinsessalle, sisällä oli muumitarroja ja prinsessa emalimuki.

 

Isoveli korjas mun autua (taas) niin vein palkkioksi lohileipiä, ja joulutorttuja. Tästä otin kuvan vaan siksi, että laitoin toiselle veljelle tämän kuvaviestinä, että sekin jaksais raahautua paikalle lapsien kanssa. 

Sitten se joulu vääjämättä lähestyi. Liikkeellä oli tautia jos jonninmoista, ukkokulta puhui norjaa vielä aatonaattona, mutta saatiin ku saatiinki joulu viettää terveenä. 

Mulla oli pitkä päivä tän kuusen laitoin kans.. Yritin saaha pelkästään yhtä väriä ja nauhat suorissa riveissä. Voi taivas. Joskus nämä mun perfektionistiset piirteet on todella raivostuttavia. Ens vuonna laitan niin paljon koristeita ja nauhoja, etten pysty keskittymään niitten suorassaolemiseen. Tää oli muutenki liian alaston kuusi, siksi sen eilen otinki pois. Ei sitä enää jaksanu katella. Muutenkaa, joulu meni jo.

Sitten niitä joululahjoja! Niitä oli paljon, tässä top 3:

Queeniä! Freddien kirja ja greatest hits 1-3 cd:t. Happy happy happy!

Fifty Shades trilogia. Tän luin kuuessa päivässä läpi, ei vaan malttanu lopettaa!

Huono kuvalaatu, mutta enkelinsiipi siinä on. Tätä toivoin kun ei oo oikein yhtään nättiä hopeakorua itellä. En aatellu ottaa tätä koskaan pois kaulasta. 

Uusi vuosi meni kotona selvänä, vaikka kuhtuttiinki toisaalle. Haluttiin olla kotona. Ei ostettu ees raketteja, nakkeja ja perunasalaattia vaan. Nakit tämä (ammatiltaan) kokki räjäytti höyryllä kun unohduin telkkarin ääreen. Hyviä ne oli silti, vaikkakin hieman naurusta revenneitä.