keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ulkoisesti omena, sisäisesti banaani.

Mietin liikaa asioita, joskus niitä pitää purkaa jolleki. Vaikkakin siinä pelossa, että saa naurut.

Esim. Ajatteleeko kaikki ylipainoset samallailla ku minä, tuleeko muileki morkkis ruoskaruosta, onko ylipainosilla samallailla kieroutunu käsitys ruuasta ku anoreetikoilla, vaa onko seki vaan mun ajattelua? Miksei  lihavuutta luokitella syömishäiriöksi? Miksi se on sairaus? Eihän tupakinpolttokaan ole sairautta. Se on oma valinta. Hyvin harva lihuaa ilman omaa syytä. Mää ainaki oon syöny itteni vappupalloksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta kyllä lievästi vaikuttaa ylipainoon, mutta ei mulla oo sitä aina ollu. Lihosin jo lapsena, luultavasti oon isoluinenki ku alko pulla maistumaan jo kerhoiässä. Minkäs teet, ruoka on hyvää. Eikä aivot kommunikoi mahan kans syödessä. Aina syyään yli rajojen. Mikä siinäki on? Eikö ihminen hallihe omaa kroppaansa? Ja miksi toisille laihutus on niin helppua? Jotkut vaan päättää, että nyt alkaa laihutus ja seo siinä. Miksi sei mulle oo nii helppua, se on aina huomena. Ja se kestää pari päivää. Ja monta kertaa vuojesa sama. Ja mitä enemmän kirjotan sitä enemmä murre ottaa vallan. Eli se oli siinä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti