Ja täytekakun, as always. Meinas taas olla vaikianpuoleista leivontaa. :D Kakkupohja piti paistaa 175 asteesa, muistin kääntää vivun semmoseen väliastevaiheeseen, niin teinki, vaa se jäi 225 asteeseen noin 20min. :D noh, äkkiä lämmöt alas ja folio päälle. Ja ku pohja oli kypsä ja jäähtyny leikkelin palaneet pois. Eikä se sitten maistunutkaan lopen normaalista poikkeavalta. Väliin laitoin vaan kermaa ja mangotuorejuustua. Nam. Pursotukset mulla menee aina vitullee, vaikka koitan olla perfektionisti. Eikai niitä virheitä kukaan muu sillee tuijotakaan, mutta itelle jää tympiä mieli. Oishan se mukava olla ylpiä kättensä jälistä. Onneksi osaan tehä villasukkia!
Vasen käsi leikattiin muutamaa päivää ennen mun vanhenemispäivää helmikuussa. Tämä oli jotenki paljon helpompi, kivuttomampi ja nopiampi parantumaan mitä oikia käsi. Jos sitä ei lasketa, että puudutusaine loppu kesken leikkauksen.. Nyt se on jo siinä vaiheessa, että iho uusiutuu, eli _kutiaa_, mutta todella hyvin se on parantunu. Oon positiivisesti yllättyny.
Synttärilahjat oli taas sulosia ukonpuolelta. Bazinga- muki ja teeppari. :D Ja mukin alla näkyvä tähtikuvio on uutta lämpövilttiä. Rakkaus. Iso pehmiä, nätti ja lämmin!
Mun synttärikaakku. Halusin suklaakakun, niin sen sain. Vähän neuvoin vieressä nii hyvä tuli! Kakku siis ukon tekemä. :) Hyvää oli.
Mun uuet tossut, en jaksanu kääntää enää kuvaa ku sen jo tänne sain. Koneella se oli oikeinpäin ja puhelimesa väärinpäin. Teknologia, mene ja tiiä!
Pannukakku mihin saatto lipsahtaa ylimääränen nökäre leivinjauhetta. JA sillä on väliä missä järjestyksessä aineet sekottaa! Kuten näkyy, voi jäi pintaan. Imeyty se sitten jäähtyessään MUTTA laiskana yritin välttää tiskinkasvua niin sulatin ensin voin ja siihen sitten sekottelin maidon ja munat ja lopuksi jauhot. Ei se voi alkanu enää muihin sekottumaan, siksi se on yleensä AINA reseptin lopussa "Ja lisää lopuksi voi" .. Jjep, aina oppii uutta.
Sain myytyä sitikan (luojan kiitos). Etin viikkotolkulla seuraavaa saastuttajaani, tähän lopen ihastuin sen mallin takia (ja hinnan). Takaovet siis, ne on niiiiiin luksusta. Siihen ne tämän koslan hyvät puolet sitten jäiki. Katotaan miten huollon jälkeen, auto kun oli naisomistajalla niin ei ollut oikeen tietoa mistään. Ei tienny ees jakopäänremmin huollosta. Siitähän oli tarra moottoristossa. Krhm. Eikä muistanu öljynvaihoista mitää, siitäki oli tarra kuskin oven karmeissa. Krhm!
Ja lähiaikojen suurin mullistus.. Drum drum drum! Ystävänpäivä. Mikäs sen kliseisempää, ja romanttisempaa, kuin kosinta ystävänpäivänä. :) On meillä ollut puhetta mennä naimisiin, vuosi tolkulla. Halusin vain, että alote tulee Artolta, eli kosintaa olen ootellut. Enkä turhaan. <3
Kirpparilöytö. 5e. Pohjat on kyllä siliäksi kuluneet, mutta menee ne kesällä. Rakastuin tähän pikkymyy/noita-akka malliin. Nauhat vaihan ku saan aikaseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti